Anu

Valmennusfilosofiani

Mulle ei riitä että sulla on asiat "ihan ookoo" tai "ihan kivasti". Kiitollisuus on avain tyytyväisyyteen, mutta liika tyytyminen johtaa uupumiseen. Tällöin rajojasi on yleensä poljettu enemmän kuin rypäleitä viinitehtaalla, olet sanonut enemmän joo kuin ei ja ohittanut omia tarpeitasi ihan liian kauan.

Yhtäkkiä huomaat eläväsi tatti otsassa 24/7, mutta et oikein pääse käsiksi siihen missä mättää.

Siksi me luomme ensin tarkan vision siitä, mihin tilanteeseen haluat elämässäsi päästä.

Sitten tehdään suunnitelma, ja toteutetaan se.

Eikä se ole pelkkää fyysistä treeniä, koska olen hyvinvointikeskuksen aikoina ihan liian usein todistanut sitä, kuinka tämän tyylisiä haasteita palkataan ratkomaan PT, vaikka sen aika olisi luultavasti vasta myöhemmin.

Antakaas kun selitän, miksi pelkkä perinteinen personal training ei välttämättä aina riitä:

• Kun voimavarat taipuvat pakkaselle, kaikki on p*skaa – paitsi k*si.
  Useampi uupuminen olisi ehkäistävissä, jos varoitusmerkkejä kuunneltaisiin – mutta usein niitä ei enää jaksa tai pysty kuulemaan, kun kaikki voimavarat valuvat selviytymiseen. Nykyajan ihmisen suurimpia haasteita on oman ylivireytensä tunnistaminen, jonka tunnistamista vaikeuttaa... juurikin jatkuva ylivireys. Tällöin kaikki toiminta päätöksentekokyvystä tunnesäätelyyn vaikeutuu, ja sinä maksat siitä luvattoman kovaa hintaa. Tilanteen purkaminen ja uudelleenrakentaminen vaatii omanlaisensa ammattiosaajan, eikä sitä valitettavaa kyllä opeteta perinteisissä PT- koulutuksissa.
• Moni peittää pahaa oloaan kuntokuurilla.
  PT:nä sen usein aistii heti: tässä on nyt jotain hassusti. Taustalta paljastuukin ero, työkaaos, yksinäisyys tai rahahuolet. Enkä sano tätä pahalla – ihminen tekee aina parhaansa, ja hakee ratkaisuja sen mukaan. Kuormittunut ihminen kaipaa silti muuta kuin hikitreenejä. Rehellisesti sanoen kokonaiskuormituksen ymmärtäminen puuttuu monilta – niin kuin aikanaan itseltänikin.
• Joskus tavoitteet saavutetaan – mutta olo ei silti muutu.
  Paino tippuu, mavesta nousee satku – ja silti tunne jää tyhjäksi. Onni jäi saamatta, vaikka kaikki meni "niin kuin piti". Silloin tietää, että kyse oli jostain ihan muusta alun alkaenkin.
• Palautumisen taidot ovat ylipäätään vajavaiset. Liian usein ajatellaan, että "tämä ei koske minua". Erinomaiset palautumisen taidot koskevat aivan kaikkia. Palautuminen ja hyvinvointi kun eivät ole varsinaiset päämäärät, vaan kaiken muun mahdollistajat. Viisaimmat ottavat onkeensa jo ennenkuin tilanne on niin sanotusti päällä - aina ei tarvitsisi mennä kantapään tai kovimman kautta. Ennaltaehkäisystä puhutaan, mutta vain harvat siihen tarttuvat. Ja toisaalta, miksi ihmeessä et haluaisi voida vielä nykyistä paremmin?

Aidosti syntyi juuri tästä: halusta katsoa pintaa syvemmälle ja valmentaa ihmistä kokonaisuutena – ei ainoastaan kehoa ja liikettä, vaan koko elämää. Hyvä elämä alkaa riittävästä palautumisesta. (Ja sen kriteerit ovat luojan kiitos yleensä enemmän kuin "ihan ookoo".)

Valmennusta solutasolta sieluun saakka

Olen siis halunnut tuoda perinteiselle valmennusalalle jotain normaalia enemmän. Jotain kättä pidempää ja sielukkaampaa. Todistetusti aito hyvinvointi ei ole pelkkää fyysisyyttä – siksi valmennusmenetelmäni on coaching.

Aidosti ei syntynyt pelkästään työuran havaintojen pohjalta. Se sai alkunsa osaksi myös omien elämänkokemusteni pohjalta.

Kolme uupumusta ja yksi päätös

Takanani on kolme eritasoista uupumusta, joihin on liittynyt mm. korkean suorituskyvyn masennus, selviytymiskamppailu hyvinvointikeskuksen yrittäjänä korona-aikaan, terveyden sössimistä, avioero...

Viimeisimmän simahduksen jälkeen olin yhtä aikaa loppu ja raivoissani.
En saanut uniongelmiini muuta apua kuin melatoniinia, huonoa tuuria kai.

Ajattelin, että ei tämä voi mennä näin!

Niinpä aloin kaivaa ja opiskella vielä lisää tietoa. Miten ruokavalio vaikuttaa palautumiseen ja unenlaatuun? Mitä keho oikeasti tarvitsee, kun stressi painaa? Korkea kortisoli, mitä tehdä? Siltä polulta ei ole ollut paluuta. Palautumisesta tuli sydämeni asia.

Halusin luoda sekä Ylivieskaan että valtakunnallisesti palvelut, joille olen nähnyt huutavaa tarvetta, ja joita olisin aikanaan tarvinnut myös itse.